Vanhan nojatuolin verhoilu

Mitä kaikkea huonekalun verhoilu vaatii

Joskus huonekalun verhoilussa riittää uuden kankaan vaihtaminen vanhan tilalle.  Otetaan vaikka esimerkiksi vanha nojatuoli. Usein verhoomolleni tuodaan vanha nojatuoli, jolla on tunnearvoa. Tuoli on saattanut kulkea suvussa useamman vuosikymmenen. Vasta kun tuolia pääsee purkamaan näkee mikä sen todellinen kunto on. 

Tuolin verhoilu eli vanha kangas poistetaan ensimmäisenä. 

Kun vanha kangas on poistettu nähdään pehmusteiden kunto ja samalla voidaan myös nähdä rungon kuntoa. Kuvan tuolista poistettiin vanhat jouset ja "kakku" eli istuinosan pehmuste, sillä jouset olivat jo menettäneet jämäkkyytensä ja ne tuli vaihtaa uusiin. 

Tuolista poistettiin pahvit, jotka antavat rungolle ryhdin ja muodon. Pahvit olivat niin kuluneet, että ne vaihdetiin uusiin.

Puuosia liimailtiin ja koska tuoli oli vanha ja sitä oli jo useamman kerran uudelleen verhoiltu, niin reikiä samalla paikkailtiin. Näin saatiin vanha runko tukevammaksi, sillä oli vielä monta pitkää vuotta edessä.

Tuolin pehmusteena käytettiin heinää ja hevosen jouhia. Jouhet pestiin ja otettiin uudelleen käyttöön. Muuten pehmusteet kuten tuolin "kakku" ja selkänoja imuroitiin. Vanhat pehmusteet olivat vielä hyvässä kunnossa. Tuolin edellinen verhoilija oli tehnyt hyvää jälkeä ja sidonnat olivat kestäneet hyvin tuolin käytössä. Aina ei tarvitse tehdä uusia pehmusteita, etenkin jos halutaan säästää aikaa ja budjetti on rajallinen. 

Tämän jälkeen tuoliin laitettiin uudet satulavyöt ja niihin merkittiin uusien jousien paikat. On tärkeää, että jouset on sijoiteltu oikeassa asennossa paikoilleen, niin että sidonnassa köysi asettuu oikein. Täytyy olla myös tarkkana, minkä kokoisia jousia laitetaan mihinkin kohtaan istuinta.

Jouset sijoitellaan oikeille paikoilleen ja ommellaan pohjaan eli satulavöihin kiinni. Tämän jälkeen alkaa jousien sidonta eli tehdään jousille tuki- ja ristisidonnat. Jousityö on aikaa vievää ja tämä on yksi niistä vaiheista, jotka nostavat tuolin verhoilun hintaa. Työ vaatii voimaa ja tekniikan hallintaa. 

Sidonnasta täytyy tehdä napakka, jotta se kestää jousien liikettä. Tässä kohtaa onkin tärkeää, että sidonnassa huomioidaan oikeat solmut ja köysi pääsee liikkumaan jousen liikkuessa. Osassa sidontaa taas solmut ovat tärkeitä . Sanoisin, että tämä tekee verhoilusta mielenkiintoisen ja on aina kiva, kun pääsee verhoilemaan vanhaa tuolia perinteisellä tavalla.

Sidonnassa tehdään usein pystysuuntaisesti kaksi sidontaa. Lisäksi tehdään sivusuuntaisesti kaksi sidontaa. Tässäkin on hiukan eri tekniikoita, mutta periaate on sama.

Kun sidonta on valmis tehdään jousien päälle uusi kakku tai käytetään vanhaa jo olemassa olevaa. Kakku kiinnitetään jousiin sidonnalla. Kun pehmusteet on kiinni, päästään valmistelemaan kankaiden kiinnitystä. Kakun päälle tulee vielä vanua ja usein heinää. Näiden päälle pingotetaan vielä oma kangas, joka auttaa täytteitä pysymään paikallaan. Päällimmäiseksi jää vanukerros, joka huolehtii siitä, että kangas pingottuu tuoliin kauniisti. 

Kangas kiinnitetään huolellisesti runkoon ja pahvit käsinojan ulkoseiniin ja lopuksi takaseinään. Tuolin selkäkappale ommellaan käsin kiinni piilo-ompeleella. Jos tuoliin tulee koristeita tms. niin nämä ommellaan tai liimataan lopuksi kankaaseen. Koristenauhoissa tulee huomioida, että päät jäävät piiloon. 

Mikäli tuolissa on puuosia, kuten jalat, nämä tarvittaessa hiotaan ja käsitellään puuöljyllä tai vahalla.